Kääks, miten herkullisia koruja! Vaahtokarkkeja, donitseja,  englanninlakuja, salmarii. Monien mutkien kautta päädyin karkkikoruihin ja mun mielestä parasta niissä on se, että saa hassutella. Elämässä ei ole ikinä liikaa hymyä. Mä haluaisin kovasti, että koruni pysäyttäisivät pieneksi hetkeksi ja saisi aikaan hymyn. Se olisi parasta, mitä saisin aikaan. Väriä, iloa, hymyä, huumoria, mutta ei syötäväksi. Semmosta se Elvari on.