Kässämessujen juontaja Kreetta totesi viime messujen jälkeen, että nyt on kaikki mahdolliset paikat omasta kodista käytetty livelähetysten tekoon. Jostakin niitä Jouluisten Kässämessujen livelähetyksiä pitäisi kuitenkin pitää, joten vaihtoehdoksi ei jäänyt kuin lähteä oman kodin ovesta ulos.
Niinpä Kreetta pakkasi laukkunsa ja päätti lähteä Kässäkiertueelle. Kreetan Kässäkiertuetta pääset seuraamaan ohjelman lomassa, ja näillä sivuilla pääset kurkistamaan mitä kaikkea Kreetalle sattuu ja tapahtuu mitä ei kameran toiselle puolelle näy.
Heräsin aamulla jo ennen herätyskelloa, koska jännitti niin paljon. Olo oli kuin rokkistaralla, joka pääsee kiertueelle näkemään ja kokemaan vaikka mitä ihanaa! Tuntuu, että tämä koko kiertue oli ihan huippuidea ja nyt pääsen vihdoin toteuttamaan sen.
Minua kiehtoo päästä näkemään juuri sinne missä kaikki yrittäjien ”taika” tapahtuu, päästä näkemään työhuoneita, myymälöitä, ihmisiä keitä on nähnyt ennen vain ruudun välityksellä. Toivon, että onnistun välittämään sen kaiken teille sinne ruudun toiselle puolen.
Vaikka lähdin yksin matkaan, ei ole ollenkaan sellanen olo, että olisin yksin. Tämä koko poikkeusaika on tehnyt tästä virtuaalisuudesta sellaisen fiiliksen ja luonut yhteisöllisyyden, että me olemme kaikki yhdessä messuilemassa. Istun autossa ja ajan yksin, mutta silti minusta tuntuu, että kaikki ovat kuitenkin koko ajan mukana.
Ensimmäinen kiertueen livelähetys on nimeltään Sirkusta kerrakseen ja tiesin, että pääsen tekemään liven Dream Circuksen Lauran kanssa. Olin nähnyt Lauran profiilikuvasta, että Lauralla on ihana turkoosinvärinen tukka, joten laitoin aamulla ennen matkaanlähtöä hieman pinkkiä väriä tukkaan, etten jäisi Lauran ihanalle turkoosinväriselle tukalle aivan kakkoseksi. 😉
Kun saavuin Dream Circuksen pihaan, oli Laura lastauslaiturilla jo vilkuttamassa ja toivottamassa tervetulleeksi. En tiedä oliko hän seurannut Kässämessujen kahvilivejä, kun osasi kysyä heti ensimmäisenä, että halusinko kahvia – ja minähän halusin.
Dream Circuksella on ollut kiireinen syksy ja Lauralla oli huikeita uutisia meille jaettavana livelähetyksessäkin. Heillä on muutto käynnissä ja kaiken sen kiireen keskellä livelähetys hieman jännitti, mutta kaikki meni hyvin ja Laura oli ihan huikea oma aito itsensä. Se on ihan parasta kun pääse näkemään aitoja yrittäjiä ja ihmisiä kaiken sen tekemisen taustalla.
Nyt ajan Varkaudesta Joensuun suuntaan matkalla Onnenpussiin, ja illaksi kurvaan vielä Mereenille. Sää on aivan ihana ja luontokin on pukeutuneet jouluun.
Matkaan kului hieman yli tunti ja matka meni hyvin, vaikka lunta pyryttikin loppumatkasta. Saapuessani Onnenpussin pihaan oli Marjo heti ikkunassa iloisesti vilkuttamassa, ja tuli niin lämmin ja tervetullut olo. Onnenpussin ovesta astuttuani ilman täytti makea, mutta kuitenkin raikas mieto tuoksu. Olipas jännää päästä Saippuapajalle! Marjo oli kirjoittanut isolla ilmoitustaululle: Kreetalle lahja, ja sainkin mukaani ihanan paketin, jota en ole vielä malttanut avata.
Livelähetyksessä Marjo laittoi minut tekemään saippuaa, ja kieltämättä se oli aika jännittävää. Saippuan teko oli minulle täysin uutta ja kaiken uuden edessä sitä on alussa hieman “pallo hukassa”. Juontajaa jännitti saippuan teko ja Saippuakauppista jännitti livetilanne, niin sittenhän siitä tuli yhtä naurua ja hörötystä, mutta jotenkin juuri niin ihanan aitoa ja mukavaa.
Saippua teko oli hauskaa puuhaa, mutta sen kanssa pitää olla oikeasti tarkkana kun lipeän kanssa tehdään. Mutta kun oli ammattilainen mukana niin luottaivaisin mielin ja ihan hyvähän siitä sitten lopulta tuli. Katsojat olivat ihanasti mukana ja laittoivat kysymyksiä ja peukkuja, ja se on liveissä ihan parasta!
Saavuttuani Mereenille tuntui kuin olisin mennyt sinne kuten aina ennenkin, vaikka olin menossa vierailuille ensimmäistä kertaa. Aivan kuin tuntisi ihmisiä ja oltaisiin hyviä tuttuja, vaikka sitä on “tavannut” vain virtuaalisesti.
Meri-Ellen tiesi milloin tulen ja oli minua vastassa kahvikupin kanssa. Oli ollut pitkä ja kiireinen päivä, joten oli ihanaa kun hän oli minua vastassa lämpöisen ja tuoreen kahvin kanssa. Aikamoista. Meri-Ellen joka ei koskaan ompele mitään kenellekään muulle kuin omalle perheelleen, oli ommellut minulle ihanan luumunvärisen neulostakin. Taisin siihen takkiin heti ensisilmäyksellä rakastua.
Livelähetys meni hyvin ja ihmiset olivat taas ihanan aktiivisesti linjoilla kommentoimassa ja tykkäilemässä. Oli mielenkiintoista nähdä myymälän tuotteita ja kuulla Mereenin tarinaa.
Iltakahdeksalta saavuin hotelli Lietsuun, joka sijaistee Joensuun keskustassa. Hotelli on kahden naisyrittäjän pyörittämä ja tasan kaksi vuotta vanha. Hotellissa on 31 erilaista huonetta ja jokaisella huoneella on oma tarina. Minun huoneessa on takaseinälle maalattu Kolin kansallismaisema, joka on aivan huikea. Huoneen nurkassa on puusukset ja illan viimeisen liven tein huoneessa olevassa keinutuolissa keinutellen. Odotan huomista karjalaista aamupalaa mielenkiinnolla.
Aamu valkeni Joensuussa ihanasti. Hotellin ikkunasta näkyy sula joki, vaikka onkin kirpeä pakkasaamu. Ihana herätä toiseen messupäivään!
Hotellin karjalainen aamupala sisälsi mm. vatruskaa, karjalanpiirakoita, kraavattua haukea, hirvibalkkania ja munakaskin oli maustetu villiyrteillä. Ruokaintoilijan unelma-aamupala!
Ensimmäisen livelähetyksen aiheena oli hevineulonta ja hevineulonnan MM kisat. Koko ajatus ja konsepti oli niin hieno ja erilainen, että nyt oltiin “niin asian ytimessä”. Haastattelussa oli Mari Karjalainen, niin räväkkä ja vauhdikas nainen, joten jopa minä meinasin jäädä kakkoseksi aamukahvilla. 😉
On hienoa kun tapaa ihmisiä joista huokuu innostus, joka ikään kuin näkyy ja säteilee, se on ihan mahtavaa. Meillä oli Marin kanssa älyttömän ihana ja hauska aamupalatuokio ja livelähetys.
Joensuun aamupalan ja liven jälkeen onkin sitten tiukka aikataulu. Pitää ajaa Imatralle, koska kello 14 minulla on haastattelussa Kaisa Mäkäräinen. Sää on aivan täydellinen, -13 astetta ja aurinko paistaa (oli pakko kaivaa aurinkolasit esiin). Ihana ajokeli! Auto oli toki ihan jäässä ja kylmä, mutta mulla oli Paccasin vaaleanpunaiset nahkarukkaset, niin johan onnistuu kylmästä ratista kiinni pitäminen oli millainen pakkanen tahansa.
Imatra – täältä tullaan!
Kello 14 minulla oli livehaastattelu Kaisa Mäkäräisen kanssa. Kaisan haastettelu meni tosi luontevasti. Jo sillon kun aikasemmin tehtiin harjotukset, niin tuli sellanen fiilis, että Kaisa on aito ja maanläheinen tyyppi. Haastattelu olikin todella luontevaa ja sujuvaa. Katsojia oli linjoilla koko ajan yli 200 kysymässä ja kommentoimassa. Oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea Kaisalla oli työn alla, eikä mitään ihan pieniä töitä, vaan hän oli mm. luvannut tehdä isälleen neulepaidan joululahjaksi.
Aurinko paistoi, kun saavuin Virkkukoukkuselle. Oli huojentavaa olla hyvin aikataulussa, joten olin selvästi osannut suunnitella ja aikatauluttaa kiertueeni hyvin. 😉
Tiesin, että Joensuun ja Imatran välissä on Iloisen Pässin Maalaispuoti, joten soitin sinne matkalla ja kysyin voisivatko he tehdä minulle burgerin, jonka nappaan sitten kainaloon ja jatkan matkaa. Ja tekiväthän he. Ai että oli makoisa annos ja juuri oikeaan aikaan. Harmitti, etten ehtinyt tutustumaan heidän Puodin tuotteisiin, sillä siellä näytti olevan hyllykaupalla kaikkea ihanaa.
Virkkukoukkuselle päästyäni tuntui taas, että kaikki ihmiset olivat kuin vanhoja tuttuja. Virkkukokkusen iloinen tunnelma kulki läpi myymälän, tuotteiden, ihmisten.. Kaikki osaset kulkivat samaa linjaa ja kaikki ympärilläni oli ihanaa Virkkukoukkusta!
Tiina oli onnellinen kun tulin paikalle hoitamaan liven ja tekniikan, joten hänen ei tarvinnut stressata yhtään liven tekemisestä, kun joku tulee ja hoitaa homman. Ja senhän minä mielelläni teen. 🙂
Virkkukoukkuselta lähdin ajamaan Soja Murron luo. Soja on “kansallispukuguru” ja kieltämättä tämä oli se livelähetys mikä minua jänntiti etukäteen mm. siksi, että Soja aikoi pukea minut kansallispukuun. En ole koskaan pukeutunut kansallispukuun enkä tiennyt niistä juuri mitään.
Sojan ja minun live meni kuitenkin hienosti, tosin kuin siivillä lentänyt aika meinasi loppua kesken. Kansallispuvuista riittikin asiaa, ja kun sain kansallispuvun vihdoin päälle, niin tuntui kuin koko kansallispukuasiasta olisi raapaistu vasta ihan pintaa. Kansallispuvuista riittäisi ohjelmaa ja sisältöä vaikka miten paljon. Erityisesti Tuunaa mun pernne – oli tosi mielenkiintoista, miten eri osia voi tuunata ja inspiroitua. Siihen olisi ihana uppoutua enemmän.
Pitkän päivän jälkeen oli aika lähteä kohti hotellia, Lappeenrannassa kasaramialueella sijaitsevaa Hotelli Rakuunaa. Marisanna hotellilta minua pelotteli, että tämä on vanhasta kasarmista tehty hotelli, joten pääsen armeijan tupaan, jossa metallikerrossängyt odottaa ja pitää osata laittaa sänky pinkkaan. 😉
Saavuin Rakuunanmäelle ja kasaramialueelle iltamyöhällä ja tämä onkin todella kaunista ja viihtyisää aluetta punatiilisine rakennuksineen.
Lopulta kävi niin, että sain kahden hengen mukavan huoneen ja ajattelin tehdä sunnuntaina ensimmäisen aamulivelähetyksen täältä. En siis joutunut armeijatupaan. 🙂
On ollut käsittämättönän hienoa, ja olen kiitollinen siitä, minkälaisia ammattilaisia ja osaajia olen päässyt tällä kiertueella näkemään. Persoonia ja ihmisiä, joilla on ihan valtavasti tietotaitoa ja osaamista. Lisäksi he ovat niin sympaattisia ja ihania.
Aivan huikea kokemus!
Olipa ihana herätä sunnuntaina auringonpaisteeseen hotelli Rakuunasta Lappeenrannasta. Aamulla väsytti ja reissu alkoi painamaan päälle, mutta sain itselleni “omaa hauskaa” kun pistin mustan löhöilytakin päälle, tukka sekaisin ja yöpuku päällä kävin hakemassa hotellin aamupalahuoneesta kahvia. Ihmiset tuijottivat minua vähän pidempään kun “mustassa viitassa” menin tukka pystyssä. 🙂
Mikkeliin oli hieman alle puolentoista tunnin matka ja ihana aunrinkoinen keli siivitti matkaa. Aamukahvikaan ei auttanut väsymykseen, mutta kun saavuin Mikkelin Kenkäveroon ja astuin myymälään, näin minua odottaneiden ihmisten katseet ja silmissä syttyneet hymyt, niin mun kaikki väsymys kaikkosi.
Olen tätä kiertuetta kuvannut että olo on kuin rokkistaralla, joka pääse kiertämään. Mikkelin Keenkäverossa minua todellakin kohdeltiin kuin rokkistaraa. Minulta kyseltiin haluatko kahvia, maistuisiko torttu, haluanko syötävää, haluako mennä hetkeksi lepäämään.. Minusta pidettiin heidän vieraanaan aivan äärettömän hyvää huolta.
Kenkäverossa oli käynnissä joulutapahtuma ja pihapiirissä oli myyjiä kojuineen ja paljon ihmisiä. Lisäksi koko piha oli korusteltu yli 200 ulkotulella.
Ensimmäinen livelähetys tehtiin Kenkäveron myymälästä. Valmistautuduimme Kenkeäveron Annen kanssa liveen ja myymälässä olleita asiakkaita pyöri myymälsäsä ympärillä. Ihmiset eivät ensin hoksanneet, että on livelähetys alkamassa ja me vain odottelimme, että kello löi kolme ja sitten aloitimme liven. Kun livelähetys alkoi, niin koko se myymälä hiljeni aivan täysin. Kaikki puheensorina ja ihmisten äänet hiljenivät kuin seinään. Ihmiset jotenkin hämmentyivät, että mitä ihmettä nyt tapahtui. Se oli kummitusmaista kun yhtäkkiä kaikki ympärillä hiljeni, paitsi tietysti minä. 🙂
Liven jälkeen menimme Annen kanssa syömään brunssille ja tällaisen ruokaintoilijan sydän suli kun pääsi herkuttelemaan ja näkemään mitä kaikkia herkkuja siellä olikaan. Brunssi tarjoiltiin jaettavalta brunssilautaselta, josta löytyi vaikka mitä herkkua.
Koko Kenkäveron miljöö vanhoine rakennuksineen oli huikea kokonaisuus, ja vaikka kuvista olin nähnyt millainen se on, niin silti se pääsi yllättämään vaikuttavuudellaan.
Toinen live alotettiin Pappilan puolelta. Kattokruunuja, joulukoristeita, no tehän olette sen liven ehkä nähneetkin. 😉 Menimme ulos, yli 20 asteen pakkaseen ja voitte kuvitella kun menet kameran metallisen jalan kanssa sellaiseen pakkaseen, ja on pakko olla ilman rukkasia että voit käyttää kameraa. Ihan pikkuisen vain meinasi sormia siinä kohdassa paleltaa.
Seuraavaksi pääsin Pauliina Rundgren HandiCrafts:ille. Siellä mua oli vastassa Eve, sillä Pauliina oli Helsingissä joulumyyjäisissä.
Navetan vintiltä löytyi todella tyylikäs myymälä ja tuotteet oli niin hienoja ja siististi esillä. Pääsin kurkistamaan myös studion puolelle, ja oli mielenkiintoista nähdä jälleen uudenlainen työtila. Eve oli tosi mukava ja tulimme hyvin juttuun. Eveä jännitti pikkuisen ja totta kai kun on uusi tilanne ja on vielä puhumassa Pauliinan puolesta, mutta kun live käynnistyi, niin en kyllä huomannut että mistään jännityksestä olisi ollut enää tietoakaan. Joulupukkikin yllätti meidät kesken liven.
Kiertue oli rankka, mutta joka sekunnin väärtti. Huikea kokemus kaikenkaikkiaan! Ja toisaalta, onpahan ihana olla taas kotona!
Ahosen Kreetta kiittää ja kuittaa. Jouluiset Kässämessut kiertue on päättynyt – omalle kotiovelle Jyväskylään.
