Kässämessujen juontaja Kreetta on jälleen pakannut laukkunsa ja lähtenyt kiertueelle. Kreetan kiertuetta pääset seuraamaan virtuaalisessa Messuhallissamme Facebookissa sekä tällä sivulla. Tervetuloa mukaan Kässämessujuontajan matkaan ja kurkkimaan kulisseihin! 
Nyt se vihdoin alkaa! Istun autossa matkalla kohti Aitoota ja Printscorpiota.
Olen odottanut tätä viikonloppua tässä maailmantilanteessa todella paljon. Kaiken tämän keskellä on minusta tärkeää, että voidaan yhdessä viettää aikaa ja uppoutua hetkeksi käsitöiden maailmaan. Olen kaivannut tätä messuyhteisöä ja yhdessä tekemistä.
Printscorpion Elina sanoi, että häntä jännittää ja hänkin odottaa innolla livelähetystä. Minä taas puolestani olen innoissani siitä, että pääsen vierailulle Suomen ainoaan digiprinttitehtaaseen. Olemme molemmat omilla tahoillamme odottaneet innolla mitä tapaaminen ja livelähetys tuo tullessaan!
Aloin tässä ajellessani miettimään, että minun osaltani tämä kiertue alkoi jo viikko sitten Kuusamosta, kun pääsin ennakko-ohjelmassa tutustumaan Kujalan porotilan Jenniin, Juhaan ja tietenkin itse poroihin. Porotilalla vieraillessa palasi mieleeni mikä tässä koko hommassa on parasta, eli ihmiset. ❤️ Nyt mietin jo innolla millaisia ihmisiä pääsen kiertueella tapaamaan ja millaisia tarinoita heillä on kerrottavanaan!
Viime viikon ennakko-ohjelmassa pääsin näkemään poroja, olimme ulkona poroaitauksessa ja pääsin syöttämään porolle jopa jäkälää kädestä. Harmitti todella paljon kun mikit tipahti matkasta ja lähetyksessä kuului välillä vain tuulen suhinaa, mutta joku messuasiakas oli ihanasti kommentoinut liveen, että koko mesutapahtuma on kehittynyt kahdessa vuodessa todella paljon ja nyt tuli vaan yksi uusi haaste eteen eli ulkona kuvaaminen. Siihen oli ihanasti laitettu, että kyllä te tähänkin varmasti keksitte ratkaisun, ja tuosta messuasiakkaan palautteesta tuli niin hyvä mieli kaiken sen harmituksen jälkeen.
Liven jälkeen päästiin kuulemaan porotilan arjesta ja siellähän sattuu ja tapahtuu niin paljon, että sieltä saisi vaikka televisiosarjan tehtyä. Mieleen jäi myös valtava ammattitaito, joka Jennillä ja Juhalla on.
Oli mukavaa tulla Aitooseen, tuntui että sitä saapui oikein kunnon maalaispitäjään. Näin Aitoossa monia liikennemerkkejä, joissa oli kuva mummosta potkukelkan kanssa, ja kylteissä luki: Osittainen hiekoitus. Tämä oli jotenkin niin suloista!
Tulin perille Printscorpiolle, astuin tehtaan ovesta sisään ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulevalta naiselta onko tämä Elina? Hän ei ollut Elina, joten jatkoin matkaa ja kysyin seuraavalta näkemältäni naiselta, olisiko hän Elina? Vaan eipä ollut hänkään Elina. 😀 Sitten alkoi tulla vastaan miehiä, mutta pakko oli vielä jatkaa leikkimielisesti kyselyä olisivatko he Elinoita. 😀 Tehtaan perältä löytyi lopulta vihdoin oikea Elina, ja hän katsoi minua heti kuin vanhaa tuttua, vaikka oltiinkin juteltu vain puhelimessa.
Naureskeltiin ennen liveä, että pittääkö pittää käestä kiini kun live alkaa. 😀 Sattumalta oltiin molemmat Elinan kanssa pukeuduttu Ommelliseen. Liven jälkeen oltiin molemmat tyytyväisiä ja jännitys katosi heti kun live lähti käyntiin. Kommentikentässä näkyi selkeästi, että Kässämessuja oltiin odotettu. Oli hienoa päästä näkemään miten upeat tuotteet Printscorpiolla valmistuvat.
Seuraavaksi auton nokka lähti kohti Lempäälää. Tutustun käsillätekijän paratiisiin, Farnian askartelutukkuun. Farnian Heini on siellä tekemässä ohjelmaa minun kanssa ja hän on ensimmäistä kertaa mukana Kässämessuilla. Minusta on huikeaa, että Heini lähti heti ”syvään päätyyn” ja mukaan ohjelmaan. Seuraavassa livelähetyksessä pääsen tekemään ainakin kylpypommeja.
Farnian askartelutarviketukku on vanhassa tehtaassa ja siellä oli seinällä vielä jopa kellokorttilokerot. Farnian varasto on vanha tikkataulutehdas, ja liikenneympyrässä olikin sitten isoja tikkoja keskellä liikenneympyrää.
Kun suunnittelee tiukan kiertueaikataulun, niin laittaa aikatauluun ajoaikaa, lyhyen suunniteluajan ennen liveä, itse livelähetyksen ja sitten pitääkin heti lähteä seuraavaan paikkaan. Mutta minnehän olin nyt unohtanut aikatauluttaa esimerkiksi ruokatauot?! 😀 Olipa ihanaa kun Farnialla oli kahvit ja suolaiset valmiina. Ai että oli ihana tervetullut olo!
Heini oli todella mukava ja suorastaan hengitti koko tätä käsityömaailmaa. Hän sanoikin heti alussa, että tämä on hänen mielenterveystyötä.
Farniassa tein kylpypommeja kylmiltään ja onneksi suoriuduin. Mikäs sen parempaa kun livessä laitetaan Kreetta tekemään kaikkea uutta ja ihanaa, ihan huippa! 😀
Farnialta matkasin Lempäälän Taitokeskukselle, jossa Taitoliiton Johanna otti mut vastaan. Taas tuli sellainen kohtaaminen kuin oltaisiin aina tunnettu. Hän oli jo konkari ohjelman tekemisessä ja ammattitaito tekemiseen oli ihailtavaa katsottavaa.
Yritin etukäteen kysyä mitä hän laittaa minut livessä tekemään, mutta hän ei kertonut muuta kuin, että Sitten näet! 😀 Livessä värjäsin sipulinkuorissa villalankaa, mutta vaikka se purkkiin laittaminen olikin nopea homma, kestää koko värjäysprosessi kolme viikkoa.
Ajelen Lempäälästä illan majapaikkaan ja aurinko laskee ihanasti edessä päin. Taivas on aivan vaaleanpunainen ja tuntuu, että tämä olisi ihan niin kuin järjestetty. 😉
Saavuin illalla myöhään peltojen keskellä olevaan majapaikkaan, Karan talolle Huittisiin. Oli ihanaa, kun oli jätetty joka paikkaan valot päälle. Jos niitä ei olisi ollut, niin olisin kyllä ollut ihan hukassa. Miten iso merkitys ja huomaavaista majapaikan isännältä, kun tietää että vieras saapuu pimeällä.
Laitoin saunan päälle ja lähdin tien toiselle puolelle Ryti-talolle pitämään illan viimeistä livelähetystä. Oli kyllä hieman aavemainen olo, koska olin yksin isossa kartanossa, missään ei ketään ja aivan hiljaista.
Tuli sellainen olo kun minut olisi tempaistu johonkin elokuvaan tai uneen, jossa seikkailen sellaisessa tyhjässä kartanossa, joka on täynnä vanhoja tauluja, huonekaluja ja astioita. Ja koska valot oli joka huoneessa päällä, niin oli sellanen olo, että joku kohta tulee jostain vastaan. Sain kyllä kunnon säikähdyksen, kun keittiössä vastaan tuli vanhanajan mallinukke puettuna tarjoilijan vaatteisiin. Arvaappa säikähdinkö perjantai-iltana yhdeksän aikaan illalla?
Livelähetyksestä tosi hyvä mieli. Vaikka olin väsynyt ja unohdin tehdä luvatun kierroksen, oli ihana kuulla ihmisiä ruudun takana ja joku sanoikin, että miten ihanaa olla taas yhdessä. Livelähetyksen jälkeen sauna teki tehtävänsä. 😀
Aamulla heräsin ihanaan auringon paisteeseen ja koko paikka tuntui ihan erilaiselta päivänvalossa. Laitoin tavarat kasaan ja lähdin kohti Rintalan tilaa. Tämä päivä kuin hymyilee tällä hetkellä minun kanssa ja on ihana ajella täällä kevätauringossa. Rintalan tilan Annen kanssa kun olen aikaisemmin soitellut, niin on kyllä tullut todella tervetullut olo. Anne on paljon vinkannut ja antanut ohjeita ja luvannut tehdä ruuan valmiiksi ja kysellyt miten voisi olla avuksi. Aamulla sain vielä viestin, että onpa kutkuttavaa saada sinut tänne nyt vierailulle. <3
Pysähdyin aamukahville Huittisissa Helmi-kahvilaan, ja siellä oli maailman söpöimpiä minikakkuja. Pakkohan tällainen oli ostaa myös kotiin tuliaisiksi! 🙂
Seuraava livelähetys tuli Rintalan tilalta yhdessä Rintalan tilan Annen kanssa. Jäin miettimään miten tila voikaan tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Rintalan tila on esimerkiksi tuhannen lampaan lammastila pääelinkeinonaan lihatuotanto, ja sen lisäksi mitä nyt Kässämessuillakin nähtiin eli mm. villalankoja ja taljoja. Rintalan tilalla oli valtavasti tietoa lampaista, että ihan hämmästyin. On uskomatonta, miten paljon tässä messuillessa oppii ja saa tietoa. Eikä pelkästään käsitöiden tekemisestä, vaan kuten Rintalan tilallakin tuli esiin, eli miten lampaita hyödynnetään aivan kokonaisuudessaan.
Rintalan tilalla sain annoksen ylisöpöyttä enkä muista millon olisin lässyttänyt näin paljon, mutta ne pienet karitsat vaan vei minun sydämen aivan täysin. Anne oli tehnyt lammaskaalia eli lampaanlihasta kaalikeittoa, ja pääsimme heti liven jälkeen lämpimän keittopadan äärelle. Ihana Rintalan tilan huolehtiva emäntä Anne. <3
Saavuin Kainolle pieniä maalaisteitä pitkin. Ajelin hitaasti traktorin perässä pitkän matkaa ja kerkesin katsella maisemia Köyliön kylän läpi. Kainolla stressasin netin kanssa, sillä heillä oli juuri tällä viikolla ollut jotain yhteyksissä, mutta heille oli luvattu että kaikki on kunnossa. Vaan eipäs sitten ollutkaan. Live saatiin kuitenkin tehtyä ja kaikki hyvin.
Kainollakin huomasi miten he ovat niin sen oman yrityksensä, alansa ja osansa ammattialaisia, mutta he eivät itse huomaa eivätkä ymmärrä sitä, koska se on heille sitä arkipäivää. Livessäkin huomasi miten ihmiset olivat todella kiinnostuneita ja katsojien keskuudessakin heräsi arvostus Kainoa kohtaan. Tämä on myös yksi koko pointti tätä koko messua, että saadaan tätä käsitöiden ja käsillä tekemisen arvostusta esiin. Tulin tästä todella onnelliseksi. <3
Kun saimme liven tehtyä he kysyivät voinko jäädä kahville, johon totesin, että minun on valitettavasti pakko mennä kohti seuraavaa paikkaa. Yksi kainolainen oli kuitenkin tehnyt niin ihanan keväisen kakun, että enhän minä voinut tästä kieltäytyä! Laskin, että 7 minuuttia minä ehdin heidän kanssa vielä kahvitella ja nauttia kakusta. Ja olipa ihanaa pitää pieni huilutauko ennen seuraavaa kohdetta! <3
Kainon jälkeen matkasin ihan lähelle Laatikkokauppaan. Laatikkokaupan Kirsistä oli tullut ennakkoon ilonen ja rempseä mielikuva. Odotin myös millainen paikka Laatikkokauppa on, koska se sijaitsi vanhassa kunnanvirastossa. Millainen voi olla vanhaan kunnanvirastoon tehty puusepän vertas ja puutöitä valmistava yritys?
Kurvasin pihaan ja siellähän oli ulkona jo odottamassa nauravainen Kirsi. Laatikkokaupan tilat olivat ihanat, eikä sitä mitenkään tunnistanut enää kunnanvirastoksi. Paikka oli tännä toinen toistaan ihanampia puulattikoita, puuhuonekaluja ja naisia, vaikka oli siellä yksi aika ihana puuseppäkin. Ainut mitä vielä kunnanvirastosta näkyi oli valtuustosalin lattia. Se oli purettu ja siitä oli tehty katto!
Hauska tapaus sattui kun olin vähän väsynyt liven jälkeen, jossa Kirsi mm. maalasi minulle mustan laatikon. Kun olin lähdössä niin kyselin, että onkohan laatikko kuivunut, että voin ottaa sen mukaan? Kirsi alkoi nauramaan, että eihän sinun nyt juuri sitä laatikkoa tarvitse ottaa mukaan, että meillä on kyllä niitä ihan muutama täällä niin saat mukaan valmiiksi kuivan. 😀
Puhuttiin Kirsin kanssa myös ruokapuolesta ja sen kattauksista, sillä Kirsi tiesi että minulla on ruoka-alan yritys Meggua. Kerroin Kirsille ohimennen, että olen alkanut tehdä Meggualle kaaostarjoiluja ja Kirsillä olikin tähän heti sopiva tuotte valikoimassa, järjettömän ihana puutarjotin, joka oli täydellinen juuri siihen mitä olin etsinyt. <3
Kiertueen myötä huomaa miten ihania kaikkia paikkoja Suomesta voikaan löytyä. En ole kyllä ymmärtänyt, enkä ehkä osannut oikein etsiäkään. Vain nettisivujen varassa kun usein on, niin ei välttämättä saa ollenkaan käsitystä millainen paikka on. Kauttuan Ruukinkartano näytti ihanalta paikalta nettisivuilla, mutta kun saavuin paikalle, se ”ihan kiva”, muuttuikin ”wow!”.
Ruukinkartano on vuodelta 1802, ja seinällä näin vanhan kuvan, missä oli kartanon pihassa sen ajan autoja. Se oli itselle niin kaukainen valokuva, että jäin sitä ihan hetkeksi tuijottamaan.
Vaikka Ruukinkartano olikin vanha rakennus, niin silti matkailijalle ihanan moderni. Kartano on ihanalla paikalla Eurajoen vieressä ja voin vain kuvitella miten huikean ihana kohde tämä on kesällä kun luonto on ympärillä herännyt kukkaan.
Illallinen oli niin taivaallinen! Oli ihana kellahtaa pehmeisiin puhtaisiin lakanoihin vatsa täynnä. Nukuin niin hyvn koko yön. En tiedä mikä juttu on tämä ”valkea neito”, josta livessäkin pari kertaa joku mainitsi. Ehkä minua vain yritettiin pelotella, vai onko Kauttualla joku kummitusjuttu? 😉 Lasistudion Tuulikki laittoi illalla vielä viestiä, että tiedäthän, että Kauttualla kummittelee? En alkanut sitä illalla enää selvittämään ja kummitusjuttuja lukemaan, sillä siihen olisivat hyvät yöuninen varmasti menneet! 😀
Mulla posket punottaa vieläkin! En muista kyllä milloin olisi ollut noin jännittävää, kun Lasistudio Jan Torstensson:lla, jossa pääsin puhaltamaan lasia. Lasinpuhallus oli aluksi järjettömän jännittävää, mutta kun ideasta sai kiinni ja hieman rentoutui, niin aivan älyttömän mukavaa ja mielenkiintoista.
Antti antoi minulle koko ajan ohjeita & neuvoi, ja Tuulikki oli kuin urheiluselostaja. Oli kyllä niin jännittävä ja vauhdikas live! Kun live loppui Janne sanoi: Se meni tosi hyvin. Tuli niin ihana fiilis. <3 Hän varmaan näki miten paljon minua jännitti ja miten tohkeissani olin livessä.
Jannen ja Tuulikin olen tavannut aikaisemmin messuilla ja nyt olikin hauska mennä tutustumaan paikkaan ja heidän yritykseen. Heillä kaikki tuotteet tehdään itse kierrätyslasista ja kierrätyslasituotteista. Lasinpuhallus on heillä isältä pojalle siirtynyt ja siirtyvä taito. Aivan huikea yritys ja yrittäjät!
Lasinpuhalluksen jälkeen suuntasin auton nokan kohti Tamperetta, sillä sinne oli sovittu seuraava live. Matkalla tajusin, että vaikka kaikki olikin suunniteltu ja järjestetty hienosti, niin osoite puuttui. Soitin siis matkalta Verkarantaan Annalle, että laitatko minulle jonkun osoitteen niin löydän perille. 😀
Aikataulu oli tässä kohtaa tiukka, eikä perillä ollutkaan autopaikkoja, joten jouduin kiertämään kosken toiselle puolelle ennen kuin sain auton parkkiin. Kun tajusin, että minun pitää vielä ehtiä kävellä oikeaan paikkaan kosken yli, niin kerkesin matkalla miettiä, että on tämä kyllä aikamoista haipakkaa tämä homma. 😀
Verkarannassa käytiin liven suunnittelu todella tehokkaasti ja nopeasti läpi. Anna oli kyllä niin hymyä ja iloa, että ei haitannut, vaikka tulikin niin kiire (ja pieni paniikki). Live meni lopulta todella hyvin. Annan kanssa oli kauhean luontevaa tehdä, ja opin paljon ryijyistä ja ryijyjen tekemisestä. Joka ikisessä paikassa oon kokenut itseni todella tervetulleeksi. Täälläkin kKassapöydällä oli odottamassa kahvit termarissa, kroisantit ja pullat. <3
On ollut niin uskomatonta huomata, että jokainen kenen kanssa olen päässyt tätä ohjelmaa tekemään, on ollut oman alansa, juttunsa ja yrityksensä ammattilainen. Jotenkin sitä on kauhean helppo tehdä ohjelmaa heidän kanssaan, kun olen itse niin hyvissä käsissä, koska he osaavat sen oman asiansa ja siitä kertomisen niin hyvin.
Illan viimeinen ohjelma oli Suomen käsityöyrittäjien ohjelma. Olin menossa Kehräsaaren kaupalle ja kun katsoin parkkipaikalla auton takapenkiltä tavaroita, niin jostain kuului: ”Hei Kässämessujuontaja!”. Voi apua melkein pissasin housuun, nytkö minut on ”tunnistettu” ja APUA! 😀 Mutta se olikin Annukka, joka oli myös menossa kaupalle, jossa meillä oli sovittuna treffit.
Annukan kanssa ollaan jo tuttuja, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Suomen Käsityöyrittäjät RY on minulle tärkeä ja olen ollut jäsenenä alusta saakka. Olikin todella mukavaa päästä tekemään tätä ohjelmaa. Kaupalla oli ihana nähdä, että siellä oli todella paljon Kässämessujen näytteilleasettajien tuotteita. Kutkuttavaa nähdä paikka, missä näitä messuilla olevia tuotteita oli samassa kaupassa livenä myynnissä.
Jyväskylä – kotikaupunki alkaa lähestyä! Tänne on aina ihana tulla. Jyväskylä on valon kaupunki, joten varsinkin illalla pimeällä on todella kaunista, kun on Jyväsjärvi, silta ja kerrostaloja, sekä tietenkin ne valot. Ja kotiinhan on aina kiva tulla. <3 Perhe siellä jo odottaa, ja mies lupasi laittaa nojatuolin valmiiksi illan viimeistä liveä varten. 😀
